16.2.2014

Marianne-sarja ja hartiahuivi

Punainen ja valkoinen ovat aina olleet väriyhdistelmänä i-h-a-n-a. Joten ostettuani punaista ja valkoista 7 veljestä (taas kerran) päätin tehdä sukat pystyraitaisina, nyt kun lopulta olen kirjoneuleen oppinut. Sukat valmistuivat juuri ja juuri tammikuun puolella, muutamaa minuuttia ennen puolta yötä. Helmikuun alussa (3.2.) valmistui samaa sarjaa oleva pipo, jonka lahjoitin äitille. (Ensimmäinen pipo oli kuulemma hyvä, mutta liian ohut kovilla pakkasilla käytettäväksi.) Pipoa seurasivat vielä ranteenlämmittimet (4.2.), kun lankoja oli vielä jonkin verran jäljellä.

Sukissa on 2o2n-resori, jonka jälkeen lisäsin jokaiseen oikeaan raitaan yhden silmukan, jotta kirjoneuleesta ei tulisi liian kireä. Tästä seurasi se, että itse raidoitus on 3  s punaista, 2 s valkoista. Tavallinen vahvistettu kantapää ja nauhakavennukset kärkeen. Eli selkeät perussukat kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja ovat aivan ihanat lämpöiset, paksut ja pehmeät. Juuri sellaisia tässä asunnossa tarvitsee, kun joka huoneessa - etenkin olkkarissa - vetää todella paljon ja lämmityskin on vähän niin ja näin. Vilukissa tykkää. Lankaa näihin kului 139 grammaa, mikä johti siihen, että lippaaseen kolahti tammikuussa 10,25 euroa kulutetuista langoista (1027 g) ja lisäksi 10 euron bonus, koska lankaa kului kuukauden aikana yli kilo. Hieno saldo, ylitin itsekin odotukseni.



Pipossa on punainen, kaksinkertainen resori, joka on neulottu 1o1n-joustimella siten, että oikeat silmukat on neulottu kiertäen. Idea tuli jostakin näkemästäni mallista, ja päätin sitä ensimmäistä kertaa kokeilla ja olin heti myyty. Ihanan jämäkkä resori, jota tuli sitten käytettyä heti perään myös ranteenlämmittimissä. Pipon raidoitus on 3 punaista, 3 valkoista, ranteenlämmittimien 2 punaista, 2 valkoista. Lankaa kului pipoon 86 grammaa ja ranteenlämmittimiin 50 grammaa. Ranteenlämmittimiin tein kiilapeukalon pitkästä aikaa - tai siis peukalokiilan, mutten peukaloa.

Marianne-sarjan jälkeen aloitin tekemään jos jonkinlaista, mutta pitkään aikaan ei tullut mistään mitään valmista, kun tein kaikkia töitä vuorotellen aktiivisesti. Tänään (16.2.) valmistui kuitenkin lopulta hartiahuivi, jonka innoitus tuli mummuni hartiahuivista, vilukissana tahdoin samanlaisen. Kun sitten löysin Svarta Fåretin Ulrikaa ihanan petroolin värisenä, oli sitä pakko ostaa. Ensin ostin kaksi kerää tummanharmaata ja kaksi petroolia, ja huivista oli tarkoitus tulla kaksivärinen. Muutin kuitenkin mieleni ja kävin tällä viikolla ostamassa kolme kerää lisää petroolia ja tein huivista yksivärisen. Kuva vääristää huivin väriä huomattavasti, mutta parempaa en tähän hätään pystynyt ottamaan. Kuvassa huivi on vielä pingoittamatta - tosin luultavasti en huivia saa ikinä aikaiseksi pingoittaakaan - ja vähän toispuolinen. Työ on siis aloitettu kapeasta päästä ja neulottu aina oikeaa lisäillen aina reunoissa. Neuloin kunnes lankaa oli jäljellä ehkä 15 metriä, päättelin löyhästi ja virkkasin vielä lyhyiden reunojen reunasilmukoihin kiinteitä silmukoita. Lankaa jäi yli alle metri, joten tarkalle meni. Hieman ihmetyttää, että käytin viisi 50 gramman kerää tyynni ja työ painoi silti vain 237 grammaa.

Mutta ihanan pehmää, 100 % superwash-villaa on lanka. Tummanharmaasta onkin tulossa varpaasta aloitetut sukat, en vielä tiedä kenelle, koska itselleni ne ovat hieman naftit. Ensimmäinen tarvitsija, jonka koipeen sopivat, saa siihen mukavat sukat lähiaikoina - yösukkina ja kotisukkina varmasti palvelevat, vaikka pelkkää villaa ovatkin. Toivottavasti sukat valmistuvat tänään tai huomenna ;)

28.1.2014

Jaksaa, jaksaa :)


No, koulua ei kyllä oikein tahtois jaksaa. Mutta enää yksi päivä - ylihuominen - jäljellä. Sitten pitäisi saada kouluhommia aikaiseksi kotosalla, opinnäytetyö, pari ruotsin valinnaista ruotsin kurssia ja yksi viime keväänä huonon parinvalinnan seuraksena kesken jäänyt kurssi, johon pitäisi tehdä kirjallinen työ. Vaan tätä menoa ei ole ihan itsestäänselvää ;)

Vajaassa viikossa on valmistunut viisi työtä ja lisää on tulossa :) Työn alla hartiahuivi kotikäyttöön, vilukissana olen katsellut kadehtien mummullani olevaa huivia, jonka hänen miniänsä jokunen vuosi sitten hänelle teki ja antoi. Mummun versio on tehty vasemmalta oikealle, tai oikealta vasemmalle, ainaoikein-neuleena ja aluksi silmukoita lisäten, lopussa silmukoita kaventaen. Ensin koitin itsekin muutamaan kertaan tehdä niin, mutta lopulta päädyin aloittamaan kärjestä ja etenemään kohti niskaa. Tästäkin tein muutaman version, ennen kuin lopputulos tyydytti. Tavoitteena olisi saada huivi ja yksi sukkapari valmiiksi vielä tammikuun puolella. Silloin lienee mahdollista saavuttaa myös tuo 1 kg kulutustavoite tämän kuukauden aikana.

Mutta nyt niihin jo valmistuneisiin.

22.1. valmistui äidille pipo - äiti aloitti tekemään itselleen pipoa armoitetulla avustuksellani (missähän välissä tämä on näin päin kääntynyt?), mutta äidin tuntien, se ei koskaan valmistu - tai ei ainakaan täksi talveksi. Syy pipon tekemiseen oli entisen pipon kulahtanut olemus, jonka vuoksi äiti on päättänyt heittää sillä vesilintua. Siispä hyvän tyttären oli aika tehdä äidilleen pipo, jottei mamman pää jäädy talvipakkasissa. Tiistaina pipoa aloittelin suunnilleen yhtä aikaa äidin kanssa. Keskiviikkona pipo jo valmistuikin. Tänään vein valmiin pipon vanhempien luo ja katsoin, että onhan tuo jo reunaresorin saanut omaansa. Pipo on broken seedin ohjeella tehty, lankana jälkimmäisten kirjoneulelapasten jämälangat. Tehty siis Nallesta, jota kului yhteensä 63 grammaa.

Samana iltana, kun pipo valmistui, mies valitteli sohvalla kylmiä varpaitaan. Eipä muuta kuin seiskaveikan jämäkerä puikoille ja tikuttamaan. Koska lankaa ei ollut kovin paljon, päätin tehdä lyhytvartiset sukat. Tavoitteena oli myös tehdä hieman löysät ja vähän tossumaiset sukat. Siispä käytin 4 mm puikkoja normaalien 3,5 mm puikkojen sijaan ja loin silti 52 silmukkaa. Seuraavana päivänä sukat olivatkin jo valmiit, ennen kuin mies kotiutui töistä. Ja käytössä ovat olleet - jopa kodin ulkopuolella. Kuulemma ei viitsi vaihtaa, kun on ne kerran jalkaansa laittanut, mutta haluan syvästi uskoa siihen, että on vaan kiva kun varpaita ei palele ;) Lankaa kului 80 g, ja jäljelle jäi jämäkerästä 5 g, joten vartta olisi voinut tehdä pari kerrosta enemmänkin - kuva on jostain syystä epätarkka, mutta kun sen koneella ollessa huomasin, en enää jaksanut alkaa uutta ottamaan

Itselleni tein sukkien ohessa leveää pantaa, joka valmistuikin heti sukkien jälkeen. En jaksanut etsiä mitään erityistä mallia, mutta lopputuloksen oli syytä olla napakka ja joustava. Siispä päädyin harvoin harrastamaani 1o1n-joustimeen. Yleensä siis joustimeni on 2o2n tai 3o1n, satunnaisesti ohuissa langoissa myös 3o3n - mutta 1o1n joustinta en kovinkaan paljon tee. Tähän se kuitenkin sopi. Pidän nykyisin - kun hiukset taas ovat pidemmät - paljon ponnaria tai nutturaa ja monesti varsinkin kauppaan lähtiessä vain laitan pään alaspäin ja sutaisen ponnarilla hiukset kiinni. Pipot siis ärsyttävästi nousevat koko ajan korvilta pois ja olen pitkään pohtinut, että jotain pitää asialle tehdä. Jossain näin leveän pannan mallin ja siitä sain idean tehdä sellaisen itsekin. Toimii. Tämä nyt oli enemmän koeversio ja tullee lähinnä käytetyksi kotosalla naamaa pestessä ja roskia viedessä - ei ole oikein mun värini tuo vaaleanpunainen :D Lankana siis Nalle, lapasten ja yllä mainitun pipon jämä, jota kului 30 g. Vajaa 10 grammaa lankaa vielä jäikin.

Armaan iPhoneni suojakuori alkaa levitä käsiin, joten päätin tehdä suojapussukan hätätilannetta varten - eli siis mikäli tuo kuori hajoaa lopullisesti ennen kuin ehdin käydä ostamassa uuden. Lankana Hjertegarnin Primevera Cotton, kaksinkertaisena neulottu 3,25 mm puikoilla. Läppä virkattu 4 mm koukulla kiinteillä silmukoilla. Taitaa myös olla elämäni ensimmäinen onnistunut edestakaisin virkkaus - ympyrää ja isoäidinneliöitä kyllä virkkaan sujuvasti, mutta tähän mennessä on aina käännyttäessä kadonnut tai lisääntynyt silmukoita ja reunat ovat menneet vinoon. Voitto se on pienikin voitto, ja näemmä edelleen oppii jotain uutta. Sopiva nappi on vielä hakusessa, mutta eiköhän sekin löydy - kunhan ensin löytäisin nappilaatikkoni.

Viime viikolla, äidin valitessa lankaa pipoonsa, löysin hänen pienistä lankavarastoistaan kerän verran 7 veljestä Papukaijaa. Pyysin nätisti ja sain kerän, josta muovautui sukat. Vähän on kyllä levottoman väriset, mutta tykkään. Tuossa tunti sitten laitoin jalkaan ja siinäpä ovat sitten pysyneet. Ai että, on lämpöiset. Malli on Ullasta löydetty "Ne on vaan sukat", jolla tein jouluksi jo miehen siskontytölle sukat. Tykkäsin neuloa mallia, joten päätin tehdä sitä nytkin, koska tavallista sileää on niin tylsä neuloa :) Lankaa näihin kului 115 grammaa.

Yhteensä lankaa on nyt kulunut 888 grammaa tämän kuun aikana valmistuneisiin töihin. Erästä tanssituomaria lainatakseni: "Ei huono."

20.1.2014

Lankaa kuluu...

Nyt kun kirjoneuletta opin tekemään, jäin hommaan koukkuun. Joten lankaa kului toisiin kirjoneulelapasiin, ekat kun meni äitille, niin nämä menee sitten mummulle :) Malli on Dropsin, lankana luonnonvalkoinen ja vaaleanpunainen Nalle. Näyttää muuten jostain syystä kuvassa tuo kuviokin kivemmalta kuin livenä. Tai siis jotenkin se on paljon selkeämpi kuvassa katsottuna - itse kuvio on hieno kyllä kaiken kaikkiaan.

Langanloppuja päätin käyttää tossuihin, joiden mallin opin ala-asteella. Tossut tulevat itselle kotikäyttöön. Lankana tuubihuivin ja ensimmäisten kirjoneulelapasten jämä-Nallet, tai no, kirjoneulelapasten langoistahan tein jo välissä jämäsukat, joten kai nämä sitten ovat jämienjämätossut :) Yhtäkaikki, kerrankin onnistuin tekemään nämä sopivan kokoisiksi kerrasta.

12.1.2014

Ne on valmiit ny!


Kirjoneulelapaset valmistuivat 9.1. ja lankaa kului 70 g. Olen todella ylpeä itsestäni näiden osalta. Lankaa jäi vielä yli vaikka millä mitalla, joten päätin tehdä sitten raitasukat samaan syssyyn, sopivat sitten yhteen. Sukkien kuvassa valo vähän vääristää värejä, mutta samat värit siis kyseessä kuin lapasissa. Lankaa sukkiin kului 72 g ja ne valmistuivat 10.1.

Sukat menevät äidilleni lapasten mukana - siitäkin huolimatta, että äiti ei kovin paljon sukkia käytä ja monta paria sukkia olen jo hänelle tehnyt. Mutta on niitä sukkia ihan riittämiin itsellänikin, joten samapa se sitten on, kenen kaapissa odottavat käyttöön pääsyä. Lapaset ehkä menevät käyttöönkin heti, koska olen yhdet lapaset äitiltä lainannut ajat sitten - palautus on jäänyt ;)



Joulunaikaan aloitettu pöytäliina valmistui myös 10.1. Lankana Gjestalin Bomull Sport, jota kului 64 g eli hieman toista kerää. Malli on Pineapple Placemat, joka löytyi nopeasti Ravelrysta, kun sopivaa mallia etsin. Otin siis kaksi kerää lankaa jouluna mukaani, kun vanhempieni luokse lähdin ja jotain piti niistä kehitellä. Työn aloitin aatonaattona ja jatkoin hieman vielä aattona, sitten se jäi kesken viimeistä edellisellä kerroksella ja nyt sain työn valmiiksi ja viimeisteltyä. Siinä onkin sitten ensi jouluksi pöytäliina jollekin, itse ei tule suuremmin koristeltua jouluksi, joten tuskin tulee itsellä käyttöä olemaan. Mummuni piti mallista, joten ehkä annan tämän hänelle.




Myös syksyllä aloitettu tuubihuivi valmistui lopulta 11.1. Lankana vihreä Nalle, josta jo aiemmin olen tehnyt palmikkolapaset - nyt on sitten samaa sävyä huivi ja lapaset, joten ehkä lapasetkin voisi ottaa käyttöön lopulta. Lankaa kului 213 g, eli kaksi kokonaista kerää ja osa lapasten jämäkerästä. Mallina yksinkertainen pitsisalmiakkiruutu, jota monissa paikoissa näkee, ja jota olen paljon tehnyt. Malli ei siis ole varsinaisesti mistään otettu vaan ulkomuistista tein. Huivi riittää kaksinkerroin kaulaan ja siitä tuli lopulta parempi kuin odotin. Meinasin jo jossain kohdin purkaa huivin, kun tuntui, että siitä tulee liian leveä, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen, juuri tuollaista toivoin, eikä se kyllä kapeampana olisi tuollaiseksi muotoutunut.